Olen tutkinut maailmaa kamerani läpi jo lähes 30 vuotta. Urallani olen kokenut valokuvausalan suuret muutokset; siirtymisen filmeistä digitekniikkaan, kuten myös kuvanvalmistuksen eri prosessit sekä tekniikoiden yhdistelmät.  Siirryin kuvaamaan pelkästään digikameralla vasta 2010 havaittuani kuvan laadun ohittavan jo ison negakoon kameran filmin resoluution varsin selvästi. Digikuva vedoskin on tulostettuna vähintään yhtä hyvä ellei parempi kuin filmiltä perinteisin menetelmin tehty valokuva. Pimiö on nykyisin tietokonepöydän ääressä. En edes nostalgian vuoksi kehitä enää Leicalla kuvattuja filmejä ja vedosta niistä pikku Durstilla kuvia studioni toiletissa, kuten aikoinaan tein ties missä.

Ajat muuttuvat ja myös valokuvien tulostuslaatu paranee. Vielä joitakin vuosia sitten mustesuihkutulosteita ei kelpuutettu arvokkaampiin näyttelypaikkoihin. Tänä päivänä ne ovat hyväksyttyjä jo jopa museoissa. Puhutaan ”hienosti” kromogeenisista pigmenttivedoksista ;-) Pigmenttimusteella vedostin myös”Akselin Afrikka” näyttelyyn Kulttuurien museoon (2011-12) Akseli Gallen-Kallelan kuvat niille tekemäni entistämistyön jälkeen. Sain vanhaa kunnioittaen ja uutta tekniikkaa hyväksi käyttäen aikaan lopputuloksen, jonka jälkeä Akseli Gallen-Kallelan tyttären tytärkin kehui näyttelyn avajaisissa. Kerron tästä näyttelystä enemmän siitä kertovassa osiossa.

Olen opiskellut kuvausta itsenäisesti todella monipuolisesti, mutta teoriaa tärkeämpää minulle ovat aina olleet: mahdollisimman yksinkertainen kuvaustekniikka, omat näkökulmani ja uskollisuus omalle kuvaustyylilleni joka on havainnollistunut mm. lukuisissa valokuvanäyttelyissäni. 

Alla olevasta kuvalinkistä pääset ensimmäisille vuonna 2005 tekemilleni englanninkielisille nettisivuille. Ne keskittyvät enemmän valokuvataiteeseeni tämän sivuston esitellessä enemmän työkuviani.